KAKSI TURVATONTA NAISTA JA KONSTAAPELI

KAKSI TURVATONTA NAISTA JA KONSTAAPELI.

I. Suhoska Ja Venla

»EIKÖS SE saisi luvan olla kolmas kuppi kahvia?» kysyi Sahoska ja piteli pulleassa kädessään kiiltävää kahvipannun ripaa.

»Ei nyt kumminkaan enää», sanoi Venla ja nosti kuppinsa kannun nokan alle.

Venla oli herrasväki Valorinnan uskottu ja monivuotinen keittiötyranni ja Suhoska oli muuten vain yksinäinen leskivaimo.

»Se on nyt sitten sitä myöten selvä, että Suhoska muuttaa mun kamariini kesäksi ja katsoo lukaalin perään. Rouvakin sanoi, että se hengittää paljon turvallisemmin koko kesän, kun tietää että lukaali on Suhoskan hallussa», sanoi Venla ja hörppi kahvia hienosti pikkusormi koholla.

»Ja tässä olisi sitten keittiön avain. Paraatioven avaimet on herrasväellä.»

Ja Suhoska otti avaimen.

II. Vieno Valorinta

Viimeinen autobussi pysähtyi nytkähtäen Helsingin linja-autoasemalle. Kuljettaja nykäisi oven auki ja roiskautti pitkän syljen laiturille.

Vieno Valorinta astui ensimmäisenä ulos pientä laukkuaan sirosti kantaen. Vieno oli nuori, kaunis ja rohkea nykyajan tyttö.

Heinäkuinen ilta oli jo hämärtynyt ja lännen ruskokin jo laimentunut. Yksinäinen lintu Heikinkadun kerityssä lehmuksessa … Mutta koska tästä ei tulekaan luonnonkuvausta, vaan jännityskertomus annamme yksinäisen linnun olla.

Vieno käveli kotiinsa. Huomen aamulla hän menisi laivarantaan ulkomailta tulevaa ystäväänsä vastaan. Tämän yön hän nukkuisi yksin tyhjässä, kesäkuntoisessa asunnossa. Sekin olisi vain jännittävää. Äitihän se oli lähtiessä höpöttänyt ja varoittanut kaikennäköistä, mutta onneksi Vienon ajatukset olivat olleet muualla, niin että hän ei ollut niitä kuullutkaan.

Hän avasi oven ja astui kaupunkikotiin. Naftaliinin sekainen ummehtunut ilma tulvahti häntä vastaan. Ikkunat auki!

Oli jännittävää olla yksin kotona, keskellä kesää.

Mutta äkkiä Vieno säpsähti. Mitä tuo oli? Askeleita keittiön puolella. Nyt siellä kolahtikin jokin. Vienon sydän hyppäsi kurkkuun ja hakkasi siinä tukehduttavana palana ja sitten se pudota lopsahti ihan vatsan pohjaan. Ja hänen tuli aivan kylmä.

Varkaita! Rosvoja! Murhaajia! Nämä kolme roistotyyppiä ilmestyivät äkkiä hänen sielunsa silmien eteen, kuten kuvat pimeän katsomon valkokankaalla.

Poliisi! Voimakas, kaikkivoipa poliisi, välähti seuraavaksi kuvaksi roistojen viereen.

III. Suhoska

Suhoska oli vaipumassa unen helmoihin Venlan kamarissa, kun hän kuuli epäilyttävää kolinaa sisähuoneista. »Varkaita!» oli hänenkin ensimmäinen ajatuksensa. Mutta Suhoska ei ollutkaan mikään pelkuriluonne. Hän tiesi mitä oli tehtävä. Ensiksi hän meni ja väänsi sisähuoneisiin vievän oven lukkoon. Sitten hän heitti takin ylleen ja lähti hakemaan poliisia, lainkouraa.

IV. Konstaapeli Kiiltokajo

Konstaapeli Kiiltokajo seisoi yksin keskellä katua. Hän oli löytänyt kadulta ruusunoksan ja hän haisteli sitä. Sillä hän oli haaveellisella tuulella. Kaikki oli tyyntä, suloisaa.

Äkkiä hän näki nuoren naisen juoksevan luokseen ja tämän jäljessä seurasi vanhempi nainen. Mitäs peliä tämä oli?

Ensin saapui Vieno konstaapelin luoja huohottaen kertoi mitä tapahtunut oli. Ja pyysi mukaansa. Sitten läähätti siihen Suhoska ja vaati myöskin mukaansa.

Konstaapeli Kiiltokajo oli oikeudenmukainen mies. Ensin oli autettava sitä, joka ensiksi tuli. Se seikka, että tämä ensimmäinen sattui olemaan nuori ja nätti, ei vaikuttanut mitään konstaapelin päätökseen. Eihän toki. Hän oli lahjomaton lainpalvelija. Hän siis lähti Vienon matkaan, ja Suhoska lönkytti perässä laahaavine tohveleineen.

Lukija arvaa miten sitten kävi. Valorinnan naftaliinilta tuoksuvassa huoneistossa selvisi kaikki. »Naiset ovat siis hakeneet minulta turvaa toisiaan vastaan», sanoi konstaapeli loppupäätelmänä ja hymyili isällisestä »Naiset on hyvät ja käyvät vain turvallisesti nukkumaan. Minä pidän vahtia tuolla ulkona.»

Ja heinäkuisessa hämärässä asteli konstaapeli Kiiltokajo ja haisteli ruusua ja hymyili itsekseen.

Mainokset

SISÄLLYSLUETTELO

SISÄLLYSLUETTELO.

Pelkkä rouva aiheuttaa sekaannusta 7
Tärkeän Henkilön sijainen 10
Mielenkohennusta 13
Hukkaan meni hieno konsti 16
Rikos ja rangaistus 19
Horoskooppihumpuukia 22
Isäntä pitää seuraa 25
Kirjeenvaihtotoverit 28
Eihän toki meillä! 31
Kaksi turvatonta naista ja konstaapeli 34
Järkyttävää lukemista 37
Rva Nyyrakin erehdys 39
Hra Koita haastatellaan 41
Jalorotuisen Kublai Kaanin päiväkirjasta 44
Lyhennysmaksujen aikana 47
Onnettomuuksien sarja 50
Onnellinen pieni mies 53
Painetun sanan voima 56
Neljä senttiä pois 59
Ihailtava mies 62
Kaksi kummallista asiakasta 65
Jalo keksintö 67
Lahjakas uuvuttaja 70
Kublai Kaanin hätä 73
Shakespearen tapaan 76
Silloin herra otti valeriaanaa 78
Elämäntarinoita raitiovaunussa 80
Ystävättären lemmikkikori 83
Keskustelua Terrin kanssa 86
Pulmallinen tilanne 89
Likinäköisen maailma 92
Mies on sairas 95
Käsikieltä ja muita merkkejä 98
Monologi elokuvissa 101
Kun riidellään … 104
Itku ja nauru 107
Tuntematon isäntäväki 109
Vastenmielisyyksiä 112
Viira ja Eetu luonnon helmassa 115
Mutta pää ei kääntynyt … 118
Nti Tinarinnan kutsut 121
Tohtorin ja maisterin hakkailua 124
Muratti 127
Kummalliset kirjaimet 130
KOP, HOP ja PYP 133
Miehen paita 136
Naisen pudonnut kenkä 138
Sirkun lemmitty 141
Konstit on monet 144
Kuvien johdosta 147
Lähdön 7 pykälää 149
Kuvasarjoista »kadotettuihin» 152
Opettavainen tarina 155
Ensimmäinen sateenvarjo 158
Vivahdusrikkaampaa sanomalehtikieltä 161
»Kesällä permanentatut …» 164
Oppikirjavillitys 167
Jääkaapin salaisuus 170
Peruutus 173
Lämpömittari 176
Hammastenkiristystä 179
Yksinäinen matkalaukku 182
Valuva kylpyamme 185
Poronlypsyä ja jääkarhun keritsemistä 188
Jännittävä päivä 191
Neiti Rain erehdys 194
Sähkönsäästöä 197
Ne kalliit kupongit 200
Vitaminisointia 203
Haituva luutnantin nenässä 206
Oli yksi rehellinen ihminen 209
»Hellikki» 212
Rouva Kahvipannu 215
Kirjailijan haave 218
Ketunhännän heilutus 221
Kaasukolhoosi 224
Rintamalta palaava nuori soturi 227
Hautausmaalla 230
Vanhan ystävän lähtö 233
Kun hoksottimet eivät toimi 236
Korohoro 239
Kuljetuskulttuuria 242
»Halikon kautta Ruotsiin» 245
Ensimmäiset kessut 248
Ah, joulut entiset! 251