KESKUSTELUA TERRIN KANSSA

KESKUSTELUA TERRIN KANSSA.

KÄVELIN nenäkkään kummilapseni, Terrin, kanssa pitkin katuja.

Miehet tyhjensivät juuri lumikinoksia autoihin.

Terri:
— Aina kun yöllä on satanut lunta, niin kohta aamulla on miehiä kadulla sitä poisajamassa. Miksi?

— Kaupunki haluaa pitää kadut puhtaina.

Terri:
— Kaupunkiko ne miehet ja lapiot ja autot kadulle lähettää?

— Niin.

Terri:
— Maksetaanko niille?

— Totta kai. Kaupunki maksaa. Jokainen lumentulo maksaa kaupungille tuhansia.

Terri:
— Kuinka »kaupunki maksaa»? Joku ihminenhän aina maksaa.

— No, sanotaan sitten, että kaupungin päällikkö.

Terri:
— Omista rahoistaanko?

— Ei toki. Kaupungin rahoista.

Terri:
— Mistä kaupunki saa rahaa?

— Veroista.

Terri:
— Sinäkin maksat veroa?

— Varmasti.

Terri:
— Siis vähän sinunkin rahoistasi.

— Niin, siihen menee osa minunkin rahojani.

Terri:
— Oletko sinä siitä vihainen, koska- noin huokasit?

— En.

Terri:
— Eikö se kaupungin päällikkö sitten ole vihainen joka kerta kun lunta sataa? Kun hänen pitää maksaa

— Eiväthän ne rahat hänen kukkarostaan mene.

Terri:
— Mutta eikö toisten rahoista tarvitsekaan välittää?

— Tietenkin. Älä tee vääriä johtopäätöksiä.

Hetken hiljaisuus.

Terri:
— Mitä muuta kaupunki sinun rahoillasi tekee?

— No, saan nauttia esim. katuvalaistuksesta ja poliisin suojeluksesta.

Terri:
— Onko sinulla sitten ihan oma katulyhty, jonka sinä maksat?

— Ei ole.

Terri:
— Mutta eikö olisi hauskaa, jos jokaisella olisi oma lyhtynsä, silloin ei toisten koiratkaan sinne pääsisi, ja oma poliisi, joka suojelisi?

— Älä viitsi höpöttää. Katso tuolla pojat leikkivät hurjaa lumisotaa!

Terri:
— Isä luki aamulla, että Sortavalassa sotaväki käy talvisotaa, ja että on ollut hurjia hyökkäyksiä, ja syttynyt tulipaloja ja rautatiesiltoja mennyt rikki ja ihmisiä kuollut ja haavoittunut. Oikeinko?

— Ei, se on vain leikkisotaa.

Terri:
— Mutta minkälaista on leikkitulipalo ja kuinka rautatiesilta leikillä räjähtää ja kuinka ne ihmiset tietävät koska ne ovat kuolleet tai haavoittuneet?

— Se on luultavasti sotasalaisuus.

Terri
: — Aha, sinäkään et sitä varmasti tiedä! Vaikka olet lehdessä ja kaikkia!

— Terri kulta, puhutaan hauskemmista. Katso tuolla kulkee koomillinen pari, pieni mies ja iso nainen!

Terri:
— Mitä on koomillinen?

— Naurettava, lystikäs, huvittava.

Terri:
— Miksi se on naurettavaa ja lystikästä, jos on pieni mies ja iso nainen?

— En tiedä. Epäsuhteisessa parissa on aina ensinäkemältä jotakin koomillista.

Terri:
— Mekin olemme epäsuhtainen pari, minä pieni ja sinä isompi. Olemmeko mekin ensinäkemältä koomillisia.

— Toivottavasti emme!

Terri:
— Koomillinen ei siis olekaan huvittavaa itselle?

— Ei aina.

Terri:
— Mutta tiedätkö kutka minusta on koomillisia?

— En.

Terri:
— Sellaiset ihmiset, jotka kirjoittaa kirjoja.

— Kuinka niin?

Terri:
— Ne kirjoittavat yhtä kirjaa kauan aikaa, niin kuin sekin setä, sinun tuttusi, joka meni maalle vuodeksi kirjoittamaan romaania, ja sitten sen saa kirjakaupasta ostaa valmiina muutamalla kymmenellä markalla ja ihmiset lukevat sen yhdessä illassa …

— Ja minusta lapset, jotka puhuvat asioista, joita eivät ymmärrä, ovatkin vasta eri koomillisia.

Terri:
— Ajattele, kuinka koomillinen sinä itse olet silloin usein ollut!

Vein Terrin kiireesti kahvilaan ja tukin hänen suunsa suklaalla ja leivoksilla.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s