RVA NYYRAKIN EREHDYS

RVA NYYRAKIN EREHDYS.

MINUN pitäisi nyt kertoa rva Nyyrakin erehdyksestä, joka vallan pilasi hänen kauan suunnittelemansa päivälliskutsut.

Asia oli nimittäin niin, että hra ja rva Nyyrakki olivat pitkin syksyä kulkeneet kesteissä ystäviensä ja tuttaviensa luona. Mutta vieraanvaraisuuteen on myöskin joskus vastattava, niin määräävät seuraelämän lait. Herrasväki Nyyrakki katsoi siis asiakseen eräänä pyhänä kutsua luokseen ne, joita kohtaan heillä oli niin sanottu huutavin velvollisuus.

Niin tapahtui ja vieraat olivat ottaneet kiitollisina kutsun vastaan. Rva Nyyrakki ryhtyi ponteviin valmistuksiin, hyppäsi ja hääräsi, leipoi ja paistoi, osti kalliit pöytäkukat ja koristeelliset plaseerauskortit, vesilaineitti tukkansa, ottipa huushollipuuhissa pahoin säröittyneille kynsilleenkin erikoishoitoa. Jotta kaikki emännästä ruokaan saakka olisi heilläkin all right.

Mutta vähän ennen vieraiden saapumista, kun rva Nyyrakki vielä piti viimeistä katselmusta, hän äkkiä tunsi omituista huikaisua, sydämen tykytystä, ja melkein polvetkin vapisivat.

— Sinä olet vain hermostunut, sanoi hra Nyyrakki lohduttaen. Niin kuin ei rouva olisi sitä itsekin tiennyt ja niin kuin toisen kylmä toteaminen olisi sitä auttanut! — Ota kamferttia, keksi herra kuitenkin lisätä, — sehän se sinun universaalilääkkeesi on aina.

Tosiaankin, kamferttia! Rouva juoksi makuuhuoneeseen ja otti yöpöydän laatikosta lasiputken. Kolme valkoista tablettia vieri hänen käteensä, hän heitti ne suuhunsa, joi vettä paineeksi. Otanpa tuosta vielä yhden, niin varmasti auttaa, hän ajatteli. Ja niin neljäskin valkoinen tabletti luiskahti hänen kurkustaan.

Sitten voidaan siirtyä päivällispöytään.

Vieraat näyttävät tyytyväisiltä ja puheenporina oli kohta alusta alkaen vilkas, mikä aina ihmeesti rauhoittaa emäntää. Hänen vasemmalla puolellaan istui arvokkain miesvieraista, ja rva N. oli päättänyt olla oikein henkevä ja johdattaa keskustelun aina vieraan omiin asioihin, josta tämä mieluimmin puhui. Naapuri innostuikin laajasti kuvailemaan olemattomia taitojaan herrasmiesmaan viljelijänä.

Rva N. kuunteli ja koetti samalla pitää silmällä, että tarjoilu ja muu kävi nuottien mukaan. Mutta hän tunsi omituista raskautta ja samalla tyhjyyttä päässään. (Vaikka: kuinka tyhjä voi raskas olla!) Ja häntä väsytti kamalasti. Ihan pää pyrki retkahtamaan sivulle ja luomet painumaan umpeen.

Tämähän oli hirmuista. Rva N. koetti monta kertaa ryhdistää itseään ja ottaa osaa keskusteluun. Mutta puheensorina loittoni yhä, ja kasvot kätkeytyivät kuin sumun taakse. Enää hän ei jaksanut kahvelia ja veistäkään käsissään pitää, ne putosivat kolahtaen lautaselle, ja heittäen vielä toivottoman silmäyksen mieheensä, ikäänkuin: tule, hyvä ystävä, nyt avukseni! — rva N. sulki lopullisesti silmänsä.

Ja kun hän ne jälleen avasi tajusi hän makaavansa omassa vuoteessaan, ja hra Nyyrakki käveli lattialla edestakaisin.

— Mitä on tapahtunut? äänsi rva N. heikosti.

— Ei muuta kuin että olet nukkunut 6 tuntia. Otit kamferttitablettien sijasta vahingossa unitabletteja. Tuossa on pöydällä vielä se putkikin. Tohtori sen totesi.

— Entä vieraat?

— Menivät päätään pudistellen kotiinsa.

Mutta koko loppuyön rva Nyyrakki valvoi. Ja nauroi ja itki vuorotellen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s